Hei, voitko auttaa?
Meillä Suomessa on yleistymässä kulttuuri, missä jokainen huolehtii vain omista asioistaan ja lähin omainen on viranomainen. Tämä tarkoittaa vaikka sitä, että jos joku tuntuu olevan eksyksissä, loukkaantunut tai meneillään on jokin riitatilanne tmv., muut ulkopuoliset kääntävät selkänsä, kävelevät pikaisesti tai kaasuttavat pikaisesti ohi. Emme sekaannu – poissa näkyvistä, poissa mielestä.
Kävin eilen iltakahdeksan jälkeen kolmen lapseni kanssa hakemassa Kauhajoen keskustaajaman toiselta puolelta osuuskaupalta "jääääätelöööö!".
Olimme tulossa takaisin kotiin Kalkunmäkeen Päntäneentietä ja katsoin, että viereisellä pyörätiellä Vuorenmäentien risteyksen suojatien lähiääressä kävelee ehkä noin 65-70 -vuotias herra vaaleissa kesäpuvun housuissa, kauluspaidassa ja kesätakki käsivarrella laskostettuna.
Mies huomasi, että olemme kääntymässä Vuorenmäentielle ja ennakoin, että hän tulee suojatielle ja annoin tietä. Herra nosti peukun pystyyn ja heilutti kättään pysähtymisen merkiksi.
Pysähdyin risteyksen viereen ja avasin ikkunan. Lapset alkoivat yhteen ääneen kertomaan miehelle, että haettiin jäätelöä. Mies taas kertoi, että "Hei. Minulla on muistisairaus, enkä nyt oikein tiedä, missä oikein olen. En ole paikkakuntalaisia. Voisitko auttaa?"
Samalla miehen mukana ollut puhelin soi. Lyhyen tervehdyksen jälkeen mies ojensi puhelimen minulle ja nainen langan toisessa päässä kertoi, että oma väki on lähdössä hakemaan miestä ja pyysi, että neuvoisin häntä kääntymään takaisin pyörätietä kohti kaupungin keskustaa, mistä oltiin tulossa vastaan.
Viisasin miehelle suunnan ja hän lähti kohti kaupungin keskustaa. Olimme hetken lasten kanssa vielä pidätyksissä risteyksessä, jotta näemme, että matka jatkui oikeaan suuntaan.
Pidetään huolta toisistamme ja pysähdytään tuntemattoman avuksi, vaikka oman tehdyn kiireen keskellä ei tuntuisi aikaa riittävän. Sillä emme voi koskaan tietää, kuka apua tarvitsee ja milloin minun tai sinun pitää kysyä joltain toiselta: "Hei, voitko auttaa? En tiedä, missä olen tai en omin avuin selviä eteenpäin."
Asiaa!
Ilmoita asiaton viesti
Tuo on mahdollista vain Kauhajoella ja vastaavissa pikkukunnissa, missä ihmiset ottavat kontaktia ja tervehtivät. Mitä suuremmalle paikkakunnalle mennään, sitä ohuempaa ja varautuneempaa vuorovaikutus on. Metropolien kasvattaminen eristää ihmiset toisistaan.
Ilmoita asiaton viesti